Nycin reissusta oli tuskin kulunut kuukautta, kun olimme jälleen lentokentällä. Tällä kertaa matkustimme Göteborgiin Sinin luokse.

Heti sunnuntaina meillä oli musiikkivideokuvaukset paikallisen GothenburgSessions -kuvausryhmän kanssa. Kuvasimme videon kappaleesta Loimu. Päivä oli mukava ja käytimme tässä biisissä taputuksia ja tömistyksiä hyödyksemme, mikä toi oman mukavan lisänsä videoon ja kappaleeseen. Video löytyy youtubesta sekä tästä;

Alkuviikosta treenasimme yhdessä. Matkan päätarkoitus oli kuitenkin konsertti, joka meillä oli ruotsinsuomalaisten päivänä. Konsertti oli kaupunginkirjastolla, mikä oli aivan ihana ja rento paikka! Kaikenikäiset ihmiset juttelivat ja viettivät aikaa kirjastossa- kyllä Ruotsalaiset osaavat!

Nautimme todella paljon konsertista ja laulamisesta, ja uskon, että yleisökin tykkäsi kun toimme suomalaista väriä ja kulttuuria osaksi juhlapäivää. Musiikki yhdistää ja tuo muistoja. <3

Kiitos taas Göteborg, ehkä näemme taas pian!

Ps. Samaisen viikon sunnuntaina meillä oli promokuvaukset tulevaa levynkantta varten.  Kuvat otettiin Helsingissä ”Studio Camera”-  studiolla. Kuvaajana oli Aija Lehtonen. Meikit ja hiukset meille laittoi upeiksi Noora-Maria Riitijoki.

Näätte kuvat kun levy tulee ulos, niistä tuli energisiä ja meidän näköisiämme! 🙂

Johanna Kyykoski

Tätä kirjoittaessa istun jo tukevasti omalla kotisohvalla, mutta nyt on aika tehdä katsaus meidän menneeseen New Yorkin viikkoon, jonne matkustimme suoraan North Carolinasta. Jo aiemmissa teksteissä olen hehkuttanut, kuinka upea oli tuo North Carolinan viikko studiotyöskentelyineen, mutta niin oli New Yorkinkin viikko!

Kun saavuimme Nyciin, oli se täysin lumen vallassa. Itseasiassa lumi oli alkanut jo sulaa ja kadut olivat isojen lumikinosten sekä loskan vallassa. Heti saavuttuamme otimme lentokentältä taksin, ja jossain Harlemin kohdalla taksi jäi peräpäästään lumeen kiinni ja niinpä kuski huusi meille, että yksi jää autoon ja muut takapenkiltä ulos! Itse olin ihan pihalla ja juoksentelin tyttöjen perässä pitkin katua videokamera kädessä yrittäen kuvata tätä hulvatonta tilannetta. Piia istui kuskin kanssa autossa ja viittoili meille minne meidän tulisi hypellä loskassa; jonnekin sellaiseen hyvään kohtaan, josta he voisivat sitten napata meidät taas kyytiin. Tämän jälkeen meidän pankkikortti meni jumiin maksulaitteessa, ja tässä vaiheessa kuski alkoi jo hermostua, heh…

Nyw Yorkissa saimme asua koko viikon ihanan islantilaisen ystävämme luona, jonka vuokra-asunto sijaitsi Harlemissa. Tähän ystävään olimme tutustuneet Tanskassa vaihtovuoden aikana.

Ensimmäisenä aamuna meidän oli heti pakko suunnata ostamaan kaikille kumisaappaat, sillä lumi suli vauhdilla ja kadut, etenkin tienylitys-kohdat, olivat jo isoja vesilammikoita. Lunta oli silti vielä isoissa kasoissa pitkin tienvieriä; mihinkäs he niitä pääsisivät kuskaamaan pois!

Ensimmäinen päivä meni rennosti paikkoja tutkiessa ja isoa omenaa ihmetellessä. Kävimme Times Squarella pyörähtämässä ja drinksuilla Manhattanin sykkeessä. Ja vielä, niistä kumisaappaista oli todellakin hyötyä!

Tiistaina shoppailimme oikeastaan koko päivän. Menimme metrolla Queensiin ja pääsimme oikein hiphop-vaatteiden paratiisiin. Tytöt olivat irti! Queensissa meni koko päivä kuin hujauksessa, ja loppuillasta löysimme vielä edullisia outlet-tyyppisiä myymälöitä, joissa taas minä olin irti, heh!

Muina päivinä näimme muun muassa The Juilliard Schoolin (Music and Drama), Oopperatalon, auringonlaskun Brooklyn bridgellä, Central Parkin, Nycin maisemat Empire State Buildingista ja Leijona kuningas-musikaalin Broadwaylla!! Kävimme myös tottakai bilettämässä klubilla Sohossa.

Meillä oli myös oma Tuulettaren konsertti Scandinavia Housessa Park Avenuella. Ennen keikkaa meistä otettiin kuvia keskellä katua, niin, että autot ja taksit joutuivat odottelemaan. Todellinen Superstara hetkemme, heh! Konsertti meni hyvin ja oli se aika Coolia, meidän eka esiintyminen Nycissä!!

Viikko oli ihana ja unohtumaton. New York on aina tottakai, ah, niin ihana ja tunnelmallinen;  Kaupunki, joka elää joka hetki..Toisaalta Nyci on myös kuluttava ja rankka, sillä joka paikkaan on niin pitkä matka metrolla ja ihmisiä on niin valtavasti. Loppuviikosta oli siis mukava jo lähteä kotiin, olimmehan olleet reissussa jo pari viikkoa. Tätä reissua tulemme muistelemaan vielä pitkään! Kiitos kaikki!! Mikä vuoden aloitus!

Terveisin Johanna Kyykoski

Our vocal group Tuuletar got a great chance to work with one of the world’s leading a cappella production companies, Liquid 5th Productions in USA. We traveled to USA on January 2016 to record our debut album, that will be published by Finnish record label Bafe’s Factory in June 2016.

We started our trip on Friday afternoon the 15th of January. We four members of Tuuletar (Sini Koskelainen, Piia Säilynoja, Johanna Kyykoski, Venla Blom) stepped on a plane at the Helsinki-Vantaa airport and headed towards New York via Reykjavik. The flight took nearly 11 hours in total, but everything went really smoothly and finally we could see the lights of Manhattan below us. We arrived in John F. Kennedy Airport in the evening. After a long day of travel we stayed over night in a Crowne Plaza hotel near the airport and the next morning we would continue our trip towards Raleigh, North Carolina. Before this flight we got our first American breakfast with several pots of coffee at the hotel. Thanks for the jet lag and waking up around 6 am local time we had also time to test the yoga room – refreshing!

We arrived in Raleigh Airport on Saturday afternoon the 16th of January and Josh Chopak from Liquid 5th Productions (L5) was already there to pick us up. Josh Chopak was the first contact from L5 for us, we met him the previous summer in Graz (Austria) at the Vokal.total 2015 a cappella festival. Josh Chopak is responsible for the sales and marketing at the L5.

Weather was great that day, sunny and around 15 degrees of Celsius. We drove directly to Durham to check out our upcoming ”office”, L5 studio. At the studio we met Chris Juengel, the second owner and the chief editing engineer of L5. Chris introduced the studio facilities for us: control room with Quested monitors and a C24 mixing console, spacious main recording room and the small recording booths that became very familiar and cozy little nests for us during the week. All seemed great, people and facilities, and we were already excited to get our hands in work.

After studio tour Josh took us for a dinner and there we got to meet Carl Taylor, the second owner of L5 (CEO and the chief mixing engineer). We discussed about our schedule for the upcoming week, and decided to spend the next day, Sunday, at Carl’s home rehearsing and checking out the cue tracks before the studio.

Accommodation for us in North Carolina was arranged by Chris and Carl. Chris and his family hosted Piia and Venla in Burlington, and Johanna and Sini stayed with Carl and his family in Apex. Both families were really welcoming and took such a good care of us Finns during the whole week.

On Monday 18th of January was our first studio day. We had eights songs to record in 4 days and Wednesday was going to be a day off. The plan was to record all the parts of every song on Monday and Tuesday, so we could start playing around and record extra ideas and polish up solo parts on Thursday and Friday. Carl worked with us on Monday and Thursday, Chris on Tuesday and Friday.

So, on Monday we started recording with Carl songs that have more beats and ”hop” in them. Our work day started around 8:30 AM with warm up (crazy looking and sounding moves and humming and buzzing) while Carl set up the recording mics etc. ready. Because we do everything with our voices, body must be well awake, warm, elastic and grounded to be able to work for whole day with good technique.

First we recorded a whole take of one of the songs, all singers together. Three of us sang in the small and soundproof booths that were placed in a half circle so that we could see each other while singing through glass doors. One of us, usually the one with lead, sang in the big room outside the booths. The lead parts where recorded in the big room to gain more space to the sound.

The first whole take was used as a frame where we begun to add beats and new takes of backing vocals part by part. On Monday we worked on songs Kohma, Tuu Kerää, Ei leijuta and Odotan. After this first studio day we were absolutely thrilled about the professional and creative way of working of L5 team.

On Tuesday the 19th of January it was Chris’s turn and with him we worked on songs Alku, Loimu, Valkia and Soua. On these song we had more parts that required more organic sound, so we recorded many parts all of us singing at the same time (again in our own booths). This way we were able to reach equal phrasing and feeling to these parts. Everything went again really nicely – the only a bit stressful moment was, that Johanna got a bit sick and we were worried about her voice and her solo parts that were not yet recorded. Luckily Chris’s relative was a doctor and he examined Johanna and she got effective medicine against flu and fever.

Wednesday was our day off. On Thursday and Friday we worked mainly on solo parts and beats. We also recorded some extra bass lines and pads to create bigger and deeper sound to the songs. On Friday evening we were ready to leave the studio and write ”Tuuletar” and signatures on the wall before leaving.

After the studio week we had a pleasure to perform in two venues during our trip in USA. First we had a cozy, spontanious gig at the university campus of Elon University on Saturday the 23rd of January, that Josh and Chris from the Liquid 5th had arranged. It was amazing how within couple of hours around 50 people had eagerly accepted to join the event from the university. We performed a short set and got rambunctious response from the students! After our performance around 10 different a cappella groups performed and asked for our feedback, so we got to share our knowledge and enthusiasm for all the great singers. It was fun to experience an American a cappella evening for the first time! Such a joy and devotion!

From North Carolina we traveled to New York on Sunday the 24th of January. In New York we had a concert in the Scandinavia House at the Park Avenue on Thursday the 28th of January. Scandinavia House is the leading center for Nordic culture in America. Before the show we had a real ”super star moment”, when the photographer took us in the middle of the street, so that all the cars had to wait until we were done with the photo session. It felt unreal to stand there, and not even one car started to honk wanting to drive forward. Concert was a success, we enjoyed a lot performing at the Scandinavia House and felt such a warm atmosphere. Afterwards many people from the audience stayed to talk with us and we got also new fans.

On Saturday the 30th it was time to pack our luggage and travel back to Finland. Such a great experience in all ways! We couldn’t had had better team to record our debut album than Liquid 5th Productions. Thank you! <3

Piia & Sini

Ah, nauhoitukset ovat purkissa!

Perjantaina meillä oli siis viimeinen studiopäivä, ja pääsimme kuin pääsimmekin ajamaan studioille aamulla. Itseasiassa lunta ei ollut vielä aamulla paljoakaan, mutta sitä oli odotettavissa illaksi, joten siksi autoilla ajamista piti tarkkaan pohtia jo aamulla.

Viimeinen päivä studiolla meni niin ikään hyvin, mutta ilmassa oli jo pientä haikeutta ja väsymystäkin. Vikana päivänä korjailimme vielä joitakin lauluja ja Venla äänitti beatboxauksia. Lisäksi teimme joitain taputus-rytmejä ynnä muita pieniä lisäyksiä kappaleisiin. Töitä paiskittiin siis vielä tämäkin päivä noin iltakuuteen asti. Viimeinen asia, jonka lauloimme meidän pienissä kopeissa päivän päätteeksi, oli meidän tulevan levyn ensimmäinen kappale. Sammutimme tilasta kaikki valot, heittäydyimme täysillä tunnelmaan ja lauloimme sydämemme kyllyydestä mikrofoneihin vielä viimeisen kerran. Minä ainakin taisin laulaa silmät kiinni, ja olin vain onnellinen ja helpottunutkin, mutta tietysti mieleni oli haikea. Kun biisi loppui oli aika hyvästellä oma koppi ja luurit ja mikrofoni ja sulkea kopin ovi. Hei hei koppi!

Tämän jälkeen korkkasimme skumppapullon ja skoolasimme hyvälle yhteistyölle sekä mahtavalle viikolle. Osa meistä taisi olla liikuttuneitakin, oli se vain niin hyvä ja upea viikko!
Saimme kirjoittaa meidän nimmarit ja yhtyeen logon studion seinään, ja tämän jälkeen oli aika kerätä kimpsut ja kampsut ja sulkea studion ovi viimeistä kertaa. Ehkä palaamme tänne joskus, kuka tietää?

Kotimatka sujui hyvin varovaisissa tunnelmissa; lumi oli todella liukasta ja jäistä! Taivaalta tuli todellista jääsadetta. Lumen olomuoto oli todella erilaista kuin Suomessa.

Illalla oli mukava nukahtaa tyytyväisenä. Loppujen lopuksi viikko äänityksissä meni hyvin, vaikka vähän draamaakin koettiin. Onneksi ääneni saatiin kuitenkin takaisin ja toimimaan. Yhteistyö studiossa toimi paremmin kuin hyvin, ja tunnelma oli koko ajan ammattimainen, mutta silti rento. Päivät olivat pitkiä, mutta se ei haitannut tippaakaan, sillä olimme koko ajan intoa täynnä. Saimme kaikki äänitykset kasaan neljän päivän aikana, ja nyt jäämme odottamaan, kun Carl ja Chris jäävät miksaamaan ja editoimaan kappleitamme. En malta odottaa lopputulosta!

Levystä tulee upea!

Lauantaina meillä piti olla keikka isossa a cappella tapahtumassa, mutta se peruuntui lumen takia. Chris ja Josh järjestivät meille kuitenkin toisen esiintymismahdollisuuden, ja heitimme illalla muutaman biisin keikan paikallisille opiskelijoille. Myös opiskelijat esittivät meille omia a cappella versioitaan tunnetuista kappaleista. Miten upeaa nuorta taitoa! 🙂

Tämän jälkeen jatkoimme iltaa Chrisin talolla aamuun asti meidän omalla porukalla. Sunnuntaina oli sitten aika hyvästellä North Carolina ja studion ihanat ihmiset perheineen, (kiitos Josh, Chris ja Carl!) ja suunnata lentokentälle ja sieltä edelleen New Yorkiin!! Kiitollinen!

Johanna Kyykoski

Blogipäivitys: Johanna Kyykoski/ North Carolina, Durham

Kaikki ei voi aina mennä tietenkään ihan putkeen, vaan jotain pientä säätöä tarvitaan aina mukaan matkalle. Edellisessä postauksessani en vielä maininnutkaan, että sain kurkkuni kipeäksi ja ääneni käheäksi heti ensimmäisen nauhoituspäivän aamuna. Heräsin maanantai-aamuna siihen,että kurkkuni tuntui todella karhealta ja ääneni oli todella matala. Ajattelin, että se on jokin nopeasti ohimenevä olotila ja että kuvittelen vain kaiken. Studiolla pystyin kuitenkin laulamaan päivän läpi suhteellisen hyvin. Välillä ehkä hiukan valittelin sameaa ääntäni, joka ei oikein syttynyt kunnolla ja näin ollen laulaminen tuntui hiukan tahmealta. Olotilani oli myös hiukan astetta apeampi. Osasin onneksi käyttää joitakin teknisiä kikkoja, joilla sain ääneni kirkkaammaksi ja kiinteämmäksi. Lisäksi annoin ääneni levätä, enkä höpötellyt turhia.

Tiistaina herätessäni ääni tuntuikin jo sitten paljon pahemmalta ja laulaminen oli kamalaa. Siinä piti sitten hiukan kasata päätä ja yrittää henkisesti rauhoitella itseä, että kaikki kääntyy parhain päin, ja että saan kyllä ääneni vielä kasattua. Tilanne tuntui itsestä melko kamalalta; olinhan lentänyt jenkkeihin asti, ja nyt ääni oli maassa ja kurkussa kiristi ja kuristi! Miten tämä oli edes mahdollista? Tiedän, että olen todella herkkä kaikenlaisille ilmastoinneille ja kesälläkin kuljen toisinaan huivi kaulassa. Lentokoneessa olin kyllä yrittänyt säätää kaikki ilmastoinnit pois ja pitää huppua päässä, mutta silti luulen, että tämä kurkkukipuni tuli kuitenkin ilmastoinneista ja kuivista sisätiloista. Toki ihan tavallinen flunssakin saattoi olla asialla. No, sillä ei ole väliä mistä se tuli, mutta halusin vain päästä siitä eroon!

Onnekseni satuin pääsemään kuin sattuman kautta nopeasti lääkärille. Ajattelin, että on parempi käydä ihan vain varmuuden vuoksi tarkastamassa tilanne, sekä hakemaan ehkäpä jotakin lääkettä joka voisi avata äänen niin, että pystyisin loppuviikon laulamaan kunnolla. Lääkäri oli todella mukava ja ystävällinen ja katsoi äänihuuliini nenän kautta kameralla (kuulemma tehdään jenkeissä ihan tavallisena asiana). Hän totesi, että äänihuulet ovat kunnossa, mutta äänihuulten ympärillä näkyy turvotusta. Tulipahan tsekattua äänihuuletkin samalla! Noh, sain reseptin muutamaan eri lääkkeeseen, ja niiden turvin ääneni alkoi palautua ja aueta, ja loppuviikon pystyin laulamaan jo todella hyvin. Luulenpa, että lääkkeiden turvin ääneni aukesi vielä paremmin kuin tavallisesti, heh! Normaalitilanteessa en olisi ehkä halunnut reseptilääkkeitä ainakaan heti, mutta koin, että nyt oli vähän niinkuin hätätilanne; kaikki keinot olivat nyt sallittuja.

Sillä välin kun minä kävin lääkärissä, muut Tuulettaret olivat studiolla nauhoittamassa. Kun palasin, he olivat saaneet siellä todella paljon kerrassaan mahtavaa jälkeä aikaan.

Keskiviikkona meillä oli lepopäivä ja kukin lepäili ja vietti aikaansa, miten parhaaksi näki ja koki.

Torstaina kaikki olivat jälleen hyvissä voimissa ja oli aika nauhoittaa soololaulut aiemmin nauhoitettujen pohjien päälle. Kukin sai laulettua hienot soolobiisit nauhalle, ja sain jälleen kerran todistaa, miten taitavia ja koskettavia laulajia meidän poppoosta löytyy. Oli hienoa ja kotoisaa laulaa studiolla, kun kaikki oli tehty laulajalle helpoksi; oli ammattitaitoiset äänimiehet sekä upeat puitteet työskentelylle.

Torstaina illalla meidän korviin kantautui seuraava ikävämpi yllätys; itärannikolle oli tulossa lumimyrsky ja emme olleet varmoja pääsisimmekö studiolle perjantaina!! Täällä autoissa ei ole talvirenkaita, joten lumimyrskyn varoitukset on otettava tosissaan, vaikka se aluksi meissä lumeen tottuneissa suomalaisissa aiheuttikin hämmennystä; miksi emme voi muka ajaa? Miksi kaikki paikat ovat kiinni? Kuinka yksi lumimyrsky voi laittaa koko itärannikon sekaisin? Tänään perjantaina lumen tuloa ja autojen liukastelua katsellessa olemme ehkä alkaneet jo ymmärtää, että heillä ei todellakaan siis ole niitä talvirenkaita.. Sallittakoon lumesta ”sekoaminen” :).

Eilen torstaina hyvästelimme kaiken varalta kotiinlähtiessämme studion ja omat pikku koppimme. Venla taisi olla kyllä ihan varma, että kyllä me perjantainakin vielä palaamme takaisin. Ja niinhän siinä kävikin; pääsimme tänään viimeisenä studiopäivänä studiolle autolla, mutta oli ajettava todella varovaisesti.

Johanna

Blogipäivitys: Johanna Kyykoski

Nyt on saatu äänitykset alkuun! Todella hauskaa, huippua! Studio Liquid 5 th sijaitsee Durhamin keskustassa ja sinne on kuljettava autoilla täältä pienemmistä kylistä joissa majailemme. Studiossa on yksi iso äänitystila ja toinen pienempi äänityshuone. Me nauhoitamme isommassa tilassa. Käytämme kolmea liikuteltavaa koppia, joissa aina siis 3 ihmistä voi laulaa samaan aikaan, kukin omassa kopissaan. Se, joka laulaa kappaleessa sooloa, laulaa koppien keskellä olevassa tilassa erilaiseen mikrofoniin, siis ilman koppia. Vaihdamme koppeja ja soololaulajan paikkaa vähän sitä mukaa, kenen tarvitsee nähdä kenetkin. Minä olen ominut jo yhden kopeista omaksi pesäkseni. En ole edes käynyt muissa kopeissa. (Piia sen sijaan joutuu vaihtamaan koppia jatkuvasti, kun muut eivät suostu lähtemään omistaan pois, heh!) Sinne minä kipuan aina omaan pikku kotiini villasukat jalassa ja vesipullo kourassa. Siellä on niin mukavaa ja kotoisaa. Ainoa miinuspuoli on, etten ylety koppini katossa sijaitsevaan lamppuun. Joudunkin siis aina nöyrästi huutelemaan, josko joku voisi tulla laittamaan valot päälle koppiini. Ja kyllähän nuo tytöt auttavat pientä hädässä, heh. Toisaalta, joskus siellä on kiva laulaa vain pimeässäkin; se luo erilaista tunnelmaa!

Itse laulaminen ja nauhoittaminen on osoittautunut yllättävän helpoksi. Oma kuuntelu luureista on todella hyvä, ja muutenkin kaikki pelaa studiossa todella hyvin. Äänimiehet ovat todellisia ammattilaisia ja heidän kanssaan on todella helppo ja mukava työskennellä. Lisäksi heillä on upeita uusia ideoita ja näkemyksiä biiseihin, joten jo tässä vaiheessa raakaversioiden perusteella voi sanoa, että kaikista kappaleista tulee hienoja ja mielenkiintoisia; Todellisia taideteoksia, joihin on laulettu täydestä sydämestä ja laulamisen palosta ja tehty äänitykset sekä miksaukset ammattilaisen ottein huikeaa musikaalisuutta hyödyntäen.

Olemme edenneet niin, että ensimmäisenä päivänä nauhoitimme pohjat neljään kappaleeseen. Toisena päivänä nauhoitimme pohjat sitten loppuihin jäljellä oleviin biiseihin. Näin saimme kaikista kappaleista jonkinlaiset versiot ja kuulokuvat. Yhteensä studiossa olemme neljä päivää, joten kahtena viimeisenä päivänä on tarkoitus äänittää sitten soololaulut pohjien päälle sekä korjata ottoja, joihin ei olla tyytyväisiä. Lisäksi voi äänittää lisää tavaraa biiseihin, esimerkiksi bassolinjoja ja joitain pieniä elementtejä, joita biisi tarvitsee. Venla aikoo äänittää myös lisää beatboxaus-rytmejä.

Olemme äänittäneet niin, että kaikki ovat laulaneet samaan aikaan, mutta myös erikseen laulettuja ottoja olemme ottaneet. Ensimmäisenä päivänä minä ja Piia äänitimme melko paljon vain kaksin samaan aikaan, sillä meillä on paljon samankaltaisia linjoja, joiden laulamiseen tarvitsemme toistemme tukea ja samaa tempo-ajattelua ja fraseerausta.

Päivät ovat olleet pitkiä, joten iltaisin olemme vain kaatuneet sänkyihimme. Lounasbreikitkin ovat olleet melko nopeita ja lyhyitä, mutta onneksi välillä on ehtinyt syödä eväitä ja juoda inkivääriteetä.

Ah, mutta on tämä vaan niin huippua ja hauskaa!! Yeah!!

Tuu-Johanna

Sunday, North Carolina, Apex/Durham

Kun saavuimme North Carolinan lentokentälle lauantaina päivällä, oli Josh (Liquid 5 th:n studioilta) meitä vastassa ja kuljetti meidät Durhamiin katsomaan studiota, jossa albumi olisi tarkoitus äänittää . Tämän jälkeen kävimme syömässä, ja sitten oli aika mennä isäntäperheiden luo. Venla ja Piia menivät Chris-äänimiehen perheen kotiin asumaan, ja minä ja Sini matkustimme Carl-äänimiehen luo Apex-nimiseen kylään.

Meidän isäntäperheen koti ja asuinalue on niin kaunis. Oudon hiljaista tosin, autoja kulkee välillä. Älytöntä, että et pääse täältä oikein minnekään ilman autoa! Salaattia näät harvoin ruoan kanssa, heh, sen olemme jo todistaneet omin silmin. Mutta silti jollain tavalla pidän amerikkalaisesta kulttuurista.

Huomenna tosiaan olisi sitten aika mennä studioon! Tavallaan minua ei edes jännitä. Tai pakko myöntää, ehkä vähän kuitenkin. Eniten jännittää se, jos ääni ”ei toimikaan.” Niin usein studiossa (aikaisempien kokemusteni mukaan) kroppa ja mieli nimittäin jännittyvät ja ääntä alkaa ikäänkuin puskea ulos, mikä taas johtaa siihen, että ääni alkaa vuotamaan ylä-ääniä laulettaessa. Myös leuka ja niska saattavat jäädä väärään asentoon ja näillä on tietenkin taas epäsuotuisia vaikutuksia lauluääneen. Miten saisi siis pidettyä kropan ja mielen rentoina studiossa? Kun laulaa livenä jossakin mikrofonin kanssa, on niin paljon helpompi nojata ulostulevaan soundiin ja omaan lauluun. Mutta studiossa ääni ja luureista tuleva ääni on kuiva, usein ilman kaikuja. Sitten pitäisi luottaa vain siihen, että saisi äänen soimaan ja syttymään.

Hyvä lämmittely on tärkeää. Kuten myös biisien hyvä hallinta. Me olemme käyneet läpi tunnelmat ja tunnelmasanat jokaisen biisin kohdalla, jotta saisimme yhtenäisen ja vahvan tunnelman välittymään levylle; Minä ainakin haluan kuulla vahvaa tunnetta.

Mitä kaikkea levyllemme tulee? En osaa yhtään kuvitella. Ei ole mitään hajua mitä kaikkea täällä meistä saadaan irti ja mitä kaikkea tosiaan biiseihin voi lisätä.
Itseäni jännittää myös englanniksi työskenteleminen. Ymmärränkö kaiken, osaanko ilmaista itseäni sekä vaatia mitä haluan?

Kuinka tulemme äänittämään? Onko jet lagimme jo ohi? Onko ääni kuiva? Paljon kysymyksiä ilmassa, joihin vastauksia alkaa tulemaan pikkuhiljaa kun alamme huomenna äänittämään! Hauskaa! Jokainen päivä on aikaa oppia jotain uutta. Kaikenkaikkiaan äänitämme studiossa vain 4 päivää, joten nopeasti äänitykset menevät; Nyt on siis aika nauttia!

Tapahtuuko tämä tosiaan minulle, meille? Meille, jotka 4 vuotta sitten kohtasimme Tanskassa ja aloimme vain laulaa yhdessä, koska se vain ”tuntui hyvältä”. Toivon, että tunnemme itsemme huomenna kiitollisiksi, vapaiksi, onnellisiksi, saamme siivet selkäämme, ylitämme itsemme, laulamme ”kovemmin kuin koskaan”, hassuttelemme, olemme omia itsejämme.

Huominen äänityspäivä 1, täältä tullaan!! We are ready! OMG!

Odottavin mielin, Johanna

Oh my gooood! Here we are; North Carolinassa äänittämässä meidän ensimmäistä albumia!!

Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut, että matkustan kohta jälleen jenkkeihin! Noh, sen olisin voinut ehkä uskoa, mutta jos joku olisi sanonut, että menet äänittämään sinne albumia, niin olisin vastannut, että älä naurata! Noh, täällä sitä nyt ollaan! Lensimme ensin New Yorkiin. Siellä yövyimme yhden yön JFK:n lentokentän lähellä Crowne Plaza hotellissa. Joogahuone oli pakko testata aamulla, aamiaisen lisäksi toki. Launtaina lensimme sitten tänne North Carolinaan, jossa albumi on tarkoitus äänittää.

Mennyt vuosi 2015 oli muutenkin ”ihan järjetön”. Otimme Tuuletar yhtyeen kanssa isoja harppauksia eteenpäin. Saimme kasattua onnekkaasti tiimiä ympärillemme; auttavia käsiä ja taustajoukkoja joista olemme ikuisesti kiitollisia. Viiime vuoden isoimmat ja tärkeimmät etapit meille olivat ehkä Leipzigin a cappella kilpailu toukokuussa Saksassa, Itävallan Grazin kilpailu heinäkuussa ja sieltä voitettu hopeamitali, Wienin keikkareissu joulukuussa sekä levytyssopimus Bafe`s Factoryn kanssa. Kiitos kaikille muillekin tahoille ja yhteistyökumppaneille, joiden nimiä tässä ei nyt mainita. Olette osa Tuu-perhettä.

Vuosi 2016 alkoi Järvenpään treenileirillä, jossa hioimme tulevan debyyttialbumin ohjelmiston ja biisit kuntoon. Treenasimme intensiivisesti viisi päivää. Pakkasta oli koko ajan yli 20 astetta. Joinakin päivinä taisi olla jopa -27. Emme me hirveästi ulkona viihtyneetkään, mitä nyt Piia ja Venla kävivät Saunasta kierimässä hangessa. Mulla oli tietenkin uudet toppakengät jalassa. Miten paljon pukeutuminen vaikuttaakaan oloon! Pitää pukeutua ulos niin ei ole kylmä! Onneksi täällä jenkeissä ei ole ihan noin kylmä..pian lisää kuulumisia!

Terveisin Johanna

Viime viikolla kokoontui Tuu-perhe jälleen yhteen Helsingissä ja viikko alkoi upeasti tunnelmallisella Linnanmäen Valokarnevaaleilla! Pääsimme lämppäämään Raappanaa – suomalaista dancehall/reggae-artistia – ja kyllä meininki olikin kova!

Päivätreenien jälkeen ennen illan H-hetkeä Sini-Tuu:n maskeeraja/hiusmuotoilija-isosisko Suvi Koskelainen tuli auttamaan hiusten ja meikin kanssa, jotta hiukset saatiin kiehkuroille tai piikeille ja meikki savuisen näyttäväksi. Näin matka jatkui jalan syksyisessä ruskassa kohti Linnanmäkeä. Paikan päällä esiintymispuitteet ja lavasoundit olivat niin hyvät, että soundcheck tuntui taivaalta, jonka jälkeen pystyi vain rentoutumaan ja odotti jo innolla ja luottamuksella keikan alkua. Halloumburgerit vatsassa ja tukat ojennuksessa valtasimme vihdoin lavan. Pimenevä ilta, laitteiden äänet sekoitettuna ihmisten riemuun sekä kauniit valot ja ilman kohmeisuus tekivät keikasta ainutlaatuisen elämyksen. Kappaleestamme ”Tuu-kerää” kuvattiin myös keikan aikana monikamera-musiikkivideo, jonka Luomustudio tulee julkaisemaan lähipäivinä Linnanmäen Youtube-kanavalla, ole siis kuulolla!

Seuraavana aamuna bussin kyydissä pakaasien ja Ikea-kassien kanssa matkasimme kohti Järvenpäätä treenaamaan uutta ohjelmistoa tulevalle debyyttialbumillemme, jonka tulemme äänittämään North Carolinassa amerikkalaisen Liquid 5th Productions yhtiön kanssa Tammikuussa 2016! Edessämme oli kolme työntäyteistä päivää maalla, idyllisessä Sibelius-Akatemian toimipiste Kallio-Kuninkalassa. Perille saavuttuamme pääsimme heti nauttimaan luomuherkuista, jotka talon väki oli itse valmistanut. Itse syömäni punajuuri-sinihomejuusto-lasagne oli kyllä niiiin herkullista että! Jälkiruuaksi oli vastaleivottua pullaa luomukahvin kera joka sai väsyneemmänkin sielun jälleen onnelliseksi ja liikkeelle. Ruuan jälkeen lähdimme treenaamaan uutta ohjelmistoa entiseen latoon, jossa oli mahtava akustiikka. Tulihengitysten, ääni-impron ja kehon aktivoimis -sekä rentoutumisharjoitusten jälkeen kävimme uuden kappaleen ”Soua” kimppuun. Päivän päätteeksi saimme onnistuneesti luotua siitä jonkinlaisen alkuhahmon, jonka jätimme sitten hautumaan yön ylitse. Oli tullut puusaunan aika! Naposteltavat kourassa polkumme kävi utuista järveä kohti. Saunan kuumenemista odotellessa lauloimme pilkkopimeydessä taskulamppujen valaistuksessa laiturilla ”Soua” kappalettamme, jonka kuvasimme videolle ja lähetimme onnittelutoivotukseksi ihanalle suomalaiskeikkabuukkaajallemme Johanna Sauramäelle.

Seuraava päivä meni äänentoiston kanssa treenatessa bänditreenitilassa ja pääsin opettelemaan loop stationin käyttöä uudessa kappaleessamme ”Odotan”. Päivä oli energinen ja hedelmällinen ja saimme tehtyä loppuun uudet kappaleemme sekä viimeisteltyä sovituksellisesti jo ensi esityksensä saaneet teokset ”Tuulen lapset” ja ”Intro”. Sauna kutsui jälleen ja loppuilta sujuikin ryhmähenkeä luoden kuunnellen uutta ja maagista Ilkka Heinonen Trio – Savu levyä sekä täpinöissään olevan Johku-Tuu:n persoonallisuustestin tuloksia.

Viimeisenä treeniaamuna äänitimme ylös kaikki aikaansaadut ideat ja stemmat ja kertasimme uusia kappaleita, minkä jälkeen kävimme hoidettavien toimistoasioiden kimppuun.

 <3: Sini-Tuu

Kesälomat, -keikat ja -riennot vaihtuivat työn touhuun ja arkeen, kun Tuuletar treenasi jälleen viikon yhdessä Helsingissä.

Blogi: Johanna Kyykoski

Treeniviikon ohjelmana oli pääosin valmistella uutta materiaalia. Kukin meistä oli tehnyt uusiin kappaleisiin eri osia: yksi oli työstänyt melodioita, toinen biittejä, kolmas lyriikoita ja neljäs sovituksia. Tällä tavalla iloisesta sekametelisopasta syntyy meillä aina yhteistyössä uusia, valmiita kappaleita. Emme aina itsekään tiedä millaisia kappaleistamme muodostuu mutta jossain vaiheessa sitten kuitenkin ne ”ei niin- hyvät” sovitusideat karsiutuvat pois ja jäljelle jäävät ne ainekset, jotka pääsevät valmiiseen teokseen. Eri osien pyörittely on inspiroivaa ja on aina mielenkiintoista nähdä, millaisia elementtejä siihen tarvitaan, että saamme jonkin osion toimimaan ja groovaamaan. Näin kolmen-neljän vuoden kokemuksella voin kyllä jo sanoa, että usein meillä on liikaa ideoita yhtä kappaletta varten. Hyvä taito onkin osata jättää jotain pois ja kenties hyödyntää pois jääneet ideat seuraavassa työstettävässä kappaleessa.

Olemme menneet valtavasti eteenpäin biisin tekijöinä näiden vuosien aikana ja etenkin yhteistyömme ja keskinäinen kommunikaatiomme on kehittynyt huimasti alkuajoista. Vaikka toimimme kollektiivisesti, niin jokaisen bändinjäsenen yksilölliset toimintatavat, ajattelumallit ja äänenkäyttötavat saavat aina tilaa myös yhteissessioissa. Haluamme hyödyntää jokaisen omaa persoonaa ja soundia sekä kaikkien parhaita puolia, niin biisityöskentelyssä kuin lavallakin.

Upo-uusien kappaleidemme nimet ovat Odotan ja Tuulen Lapset. Tuulen Lapsista yleisö saikin jo hieman esimakua, kun olimme keikalla Hakaniemessä ravintolalaiva M/S Marialla. Vastaanotto oli mahtava! Lisää on luvassa, joten pysy kuulolla syksyn tullen!